Tapaus alumni -eteenpäin! – Jakso 2 podcast -tekstivastine

Anu Paso ja musiikkia: Moikka ja tervetuloa tänne meidän Tapaus alumni – eteenpäin -podcast jakso 2 on tämä. Ja tämä tapaus alumni Eteenpäin -podcast on nyt tehty yhteistyössä Radio Spesian kanssa ja tässä me haastatellaan aina paikalla olevaa Spesiasta valmistunutta alumniopiskelijaa tai alumnia Spesiasta valmistunutta opiskelijaa, joka on alumni nykyään. Ja käydään vähän läpi niitä ajatuksia, että miltä tuntuu opiskella Spesiassa ja missä tämä meidän alumni nykyään on ja tänään meillä täällä paikan päällä on sitten haastattelijana:

Irena: Irena.

Anu Paso: Jes, ja sinä olit minkä alan opiskelija?

Irena: Graafisen suunnittelun opiskelija.

Anu Paso: Ja oliko vielä ensimmäisen vuoden?

Irena: Kyllä.

Anu Paso: Loistavaa, mahtavaa. Ja sitten meillä haastateltavana on.

Heini Liukkonen: Heini Liukkonen.

Anu Paso: Jes, moikka Heini.

Heini Liukkonen: Ja minä olen viime keväänä valmistunut.

Anu Paso: Kyllä Spesiasta ja miltäs puolelta?

Heini Liukkonen:  Kodinhuoltaja.

Anu Paso: Kodinhuoltaja jes ja minä olen sitten työvalmentaja Anu Paso ja olen tässä alumnitoiminnassa sitten, niin kuin henkilökunnan jäsenenä sitten organisoimassa tätä toimintaa. Mutta Irena ole hyvä.

Irena:  Mitkä oli odotukset työelämästä ja minkälainen on nyt sitten todellisuus?

Heini: No todellisuus ei koskaan vastaa sitä mitä odottaa.

Irena: Ei tietenkään.

Heini:  Mutta mitä ajattelin oli se, että jos edes pääsisi osa-aikaiseen työhön, niin sitten se olisi niin kuin hyvä asia, koska jotta saisi kokemusta niin tarvitsee alentaa niitä odotuksia, niin ehkä voi saada enemmän, mutta just että se kokemus on se tärkein niistä kaikista.

Irena: No millainen sinun urapolku on sitten ollut?

Heini: Minun mielestä kaikki tapahtui hirveän nopeasti. Siis kesällä kun minä valmistuin toukokuussa, niin ajattelin etten saa töitä, koska siis kesätyöt. No kesällä on aina kesätöihin hakijoita ja sitten jos etsii syksyksi niin pitää myös olla niin kuin kesällä ne etsiä ja olla kärsivällinen mitä mulla yleensä ei ole hirveästi. Ja ihan luonteenpiirteistä. Mutta sitten taas toisaalta minä pääsin päiväkotiin silleen, että minä sain sieltä teams-haastattelun ja minä ajattelin, että ei hän ne varmaan teams-haastattelun pohjalta minua sinne ota ja ne ottivat silti. Mikä on aika hurjaa.

Irena: Mutta se on tätä päivää.

Anu Paso: Spesian opiskelijat voi tehdä sitten vaikka työvalmentajan kanssa yhteistyössä video cv:tä tai harjoitella just näitä videohaastatteluja. Esimerkiksi sinäkin kerroit Heini, että olit päässyt sitten siihen teams-haastatteluun, että sehän on tavallaan videohaastattelu, että se on vaan reaaliajassa niin tuota valmistauduit sä siihen jotenkin?

Irena: Yritin mä niinku päivää ennen tai kahta päivää ennen harjoitella vähän niin kun miettii, että mitä kysymyksiä sieltä saattaa tulla, koska sieltä saattaa tulla, että onko tehnyt aikaisemmin. Sieltä voi tulla myöskin semmoisia, että miksi haluat juuri tänne ja oletko tietoinen yrityksestä?

Anu Paso: Joo ja meillä työvalmentaja kyllä voi. Me autetaan justiinsa valmistuvia opiskelijoita näissä asioissa ja autetaan hioo ne CV:t ja hakemukset kuntoon ja jos vaikka kiinnostus herää just vaikka sullakin Irkku siihen video-cv:n tekemiseen, niin ole ihmeessä yhteydessä omaan työvalmentajan aasiaan kysyä, että hei voitaisko vähän treenailla.

Irena: Muista käyttää, että olet käynyt Radio Spesiassa juontamassa.

Anu Paso: niin kai sulla lukee tämä CV:ssä, että sä oot tehnyt näitä. 

Irena: No ei lue, mut mulla on kyllä että vapaaehtoistatyötä teen.

Heini: Mikä on ollut parasta työelämässä? Onhan siinä.

Irena: Mun mielestä se on siistiä nähdä, että kun on kerta päiväkodissa, niin noi on eri-ikäisiä. Mutta vaikka mä siinä ainoastaan siivoan, niin just sellainen mukava työilmapiiri. Se on tosi tärkeätä, niin melkeinpä se on ehkä mun mielestä tärkein. Jos on työyhteisö semmoinen missä viihtyy, niin sitten jaksaa niitä huonojakin päiviä ja sitten kommentit mitä lapseltakin välillä tulee, niin ne on todella hauskoja. Sit niitä naurattaa vielä illallakin.

 Heini: Mitä ne kysyy?

Irena: No ne on kysynyt multa kerran, että ”otatko sä meidätkin tuohon roskakoriin?” Tai sitten, että jos lattiaa suihkuttaa niin: ”ettehän te suihkuta mua”.

Heini: Mitä haluaisit kysyä itseltäsi ennenkuin aloitit työelämän?

Irena: Onko tää ihan järkevää? Siis kyse ei ole siitä, että totta kai se on järkevää. Mutta siis. Sitä, että kun ei tiedä mihin on menossa ja minkälaista siellä on ja ensivaikutelma yleensä ei kerro kaikkea. Ja sitten kun ajattelin, no sitten toinen on tietenkin rahallinen puoli. Koska Kelan kanssa tulee byrokratiaa ja. Sosiaalipuolen ja no ehkä ei siinä tullut niinku se, että kuinka suuri se on, mutta just se, että se ei ole pakosti aina suurin ja se ei ole aina se tärkein. Mutta se, että on joku paikka mihin mennä päivittäin, koska se myös mielenterveyttä kohentaa. Ja se, että semmoinen joku, jos varsinkin jos se on yksinäinen tai asuu yksin, niin sitten se on se missä voi myös puhua muiden aikuisten kanssa ja saada niinku kontakteja mikä on todella tärkeätä. Mitä olisin tiennyt? Mä olisin ehkä halunnut. Tietää enemmän. Sitten käytännön prosessista ja se, että kuinka hermoja raastava se on.

Heini: Siis ihan oikeasti. Että sä olit ensimmäistä vuotta. Eikö?

Irena: Joo

Heini: Niin sulla on vielä kaksi vuotta valmistautua ja se on ihan hyvä asia, että on tämmöisiä Anunkaltaisia ihmisiä. Mutta kun siinä on niin paljon sääntöjä, ne säännöt ei koskaan. Mitä koulussa opetetaan, niin ne ei koskaan vastaa sitä todellisuutta.

Anu Paso: Mutta koetko sä Heini, että sä oot päässyt sinne työyhteisöön jo sisään?

Irena: Välillä tuntuu, että en ja välillä tuntuu, että joo. Ihan rehellisesti sanottuna siellä on niitä päiviä, että en ole edelleenkään ja pomon.. No pomo on aika pelottava. Oma pomo on sen verran, en mä tiedä onko se kesiintynyt jotenkin tässä viimeisen puolen vuoden aikana. Tai ehkä se vaan tottunut siihen, että mä teen asiat eri tavalla, kun mun edeltäjä ja koska siinäkin mulla oli, että se aina vertasi mun edeltäjään ja se oli todella rankkaa ja meinasin oikeasti lopettaa, mutta sitten kun sitä sanoo, että mä en ole se mun edeltävä. Ja mä teen mun asiat silleen kun mä pystyn. Ehdin siinä työajassa niin. Ehkä se sitten niinku ymmärsi sen.

Anu Paso: Millainen on hyvä työvalmentaja?

Irena: Just se, että se on siellä paikan päällä silloin kun tarvitsee ja on, mutta ei myöskään ole liikaa. Sanotaan, että jos on alussa, vaikka kuukauden tai puolitoista kuukautta, että joka toinen päivä tai jotain vastaavaa, että saa sitä omaa henkilökohtaista kokemusta, mutta myös se, että kun minulle pomokin on sanonut sitä, että nyt kun täällä on työvalmentaja, niin se olisi siinä rinnalla koko ajan, mikä ei ole myöskään hyvä asia, koska ei siinä muuten opi sitä itsenäisesti tekemään niitä asioita. Ja se kannattaa myös sanoa ääneen, että jos on semmoinen liian just hurrikaanimainen kuvalla, sanoa sille ääneen, että älä nyt pomppia asioista, että yksi asia kerrallaan.

Heini: Viimeisenä kysymyksenä olisi, että mitä haluaisit sanoa tämänhetkisille opiskelijoille?

Irena: Opiskelkaa ahkerasti ja kuunnelkaa mitä nämä työvalmentaja teille sanoo viimeisenä vuotena, koska sitä informaatiota ihan sikana ja kohdelkaa jokaista tasavertaisesti.

Heini: Ihanaa.

Irena: Kiitos!

Anu Paso: Kiitos paljon Irkku meidän haastateltavan roolissa.

Irkku: Kiitos!

Anu Paso: Ja kiitos erittäin paljon Heini meidän haastateltavan roolissa.

Heini: Kiitos!

Anu Paso: Tosi mukavaa, että saatiin järjestettyä tämä ja saatiin tehtyä. Kiitoksia kaikille ja tervetuloa sitten mukaan taas ensi kerralla Tapaus alumni eteenpäin -podcastin pariin.