Kesäisenä maanantaina saan puhelinsoiton Turun Ammattiopisto Spesiasta työvalmentaja Sari Råmanilta: puhtaus- ja kiinteistöpalvelualan perustutkinnon juuri suorittaneet kaksoset Jani ja Joonas ovat työpaikkaa vailla.
Jani ja Joonas ovat käyneet kesällä Spesian työvalmentajien, Sarin Råmanin ja Jouni Röyskön, luona tekemässä työnhakua. Nyt työnhakupallo heitetään minulle; pääsen pian tutustumaan Janiin ja Joonakseen!
Olen Taru Leppimäki ja työskentelen etsivänä nuorisotyöntekijänä alueella Masku–Mynämäki–Nousiainen, ja autan kaikkia alle 29-vuotiaita työn ja koulutuksen ulkopuolella tai muuten tuen tarpeessa olevia nuoria. Soitan Janille ja Joonakselle ja ehdotan tapaamista, johon he suostuvat mielellään.
Etsivän nuorisotyön tavoitteena on saattaa nuorta kohti esimerkiksi työpaikkaa, koulutusta, itsenäistä asumista, tarvitsemiaan palveluita, päihteettömyyttä tai mitä tahansa nuoren itselleen asettamaa tavoitetta. Janilla ja Joonaksella tämä tavoite on löytää työpaikka.
Tapaamistemme aikana näiden nuorten miesten kanssa muun muassa teimme ansioluetteloita, etsimme avoimia työpaikkoja, kirjoitimme työhakemuksia ja lähetimme sähköpostia sekä hoidimme pankkitunnus- ja passiasioita.
Loppukesästä kerroin Janille ja Joonakselle alueemme Nuorten työpajasta, jonka kautta olisi mahdollista saada lisää tukea työllistymiseen. Veljekset innostuivat, eikä aikaakaan, kun he pääsivät aloittamaan kuntouttavan työtoiminnan: viikosta kolme päivää kiinteistönhoidon tehtäviä Mynämäen kunnalla ja yksi työpajalla suunnittelemassa tulevaa ja etsimässä jatkopaikkoja.
Nyt on harmaa marraskuinen keskiviikko, ja olen pyytänyt Janin ja Joonaksen haastateltavakseni, sillä haluan kuulla, miten heidän polkunsa on kulkenut syksyn ajan. Jani ja Joonas saapuvat tapaamiseen tapansa mukaan hyvissä ajoin. Tapaamisen aluksi vaihdamme hiukan kuulumisia, sillä viime aikoina olemme tavanneet harvakseltaan.
Palaamme myös ajassa hieman taaksepäin ja kysyn pojilta miltä ammattiin valmistuminen tuntui.
”Ihan hyvältä” kuuluu liki yhdestä suusta.
He valmistuivat alalle, joka tuntuu omalta. Työnhausta he sanovat, että se tuntuu välillä siltä kuin töitä tekisi.
”Tekisin mieluummin töitä kuin hakisin”, Joonas tokaisee.
Työpajalle menon kumpikin kokee hyvänä juttuna, ja he suosittelisivat sitä myös muille, jos tarvitsee jeesiä esimerkiksi työnhakuun ja ansioluettelon tekemiseen. Työpajalla ollessaan he ovat ahkerasti hakeneet töitä. Jani kertoo, että välillä tulee myös pelattua korttia ja lautapelejä.
Vaan mitä kuuluu työpajan lisäksi kuntouttavan työtoiminnan arkeen? Jani tekee kunnalla oman alan työtehtäviä. Joonaksella taas oli syksyllä työkokeilujakso, jossa hän pääsi laittamaan aurauskeppejä teiden varsille sekä pesemään sikalaa.
Kysyessäni terveisiä Spesian opiskelijoille Joonas toteaakin, että ”paskatyötä ei ole olemassa kuvainnollisesti, mutta kirjaimellisesti on”, ja kertoo myös pitävänsä työstä. Jani lähettää kannustavia terkkuja opiskelijoille:
”Kannattaa opiskella ala loppuun, vaikka siitä ei niin tykkäisikään. Aina voi opiskella toisen alan siihen päälle.”
”Vakituinen työ ois hyvä” on Janin toive tulevaisuudelta, ja Joonas on samaa mieltä.
Jani ja Joonas lähettävät terveisiä koko Spesian väelle, samoin kuin kaikille muillekin, joiden kanssa ovat yhteistä matkaa kulkeneet:
”Hyvää joulua ja uutta vuotta!”
Taru Leppimäki
Etsivä nuorisotyöntekijä
Masku–Mynämäki–Nousiainen
