Työvalmentajien podcast -tekstivastine

Pihla Lukinmaa ja musiikkia: Tervetuloa kuuntelet Radio Spesiaa ja tämän podcastin tarkoituksena on keskustella osaamisen hankkimisesta työelämässä työpaikkaohjaajan näkökulmasta. Minä olen Pihla Lukinmaa, työvalmentaja Järvenpäästä ja minulla on haastateltavana Marju Kortemäki Jalotus ry:stä. Jalotus on keravalainen, valtakunnallisesti toimiva kestävän elämän siirtymäliike. Koulutussopimusjaksoilla on ollut Spesiasta puhtaus- ja kiinteistöpalvelualan tutkintolaisia. Kerrotko Jalostuksen toiminnasta?

Marju Kortemäki: Jalotus on tosiaankin kestävän elämän liike ja me toimitaan nykyään jopa maailmanlaajuisesti. Eli aika hauskaa. Me toimitaan Keravan kartanolla ja autetaan ihmisiä siirtymään kestävään elämäntapaan. Meillä on esimerkiksi työpajoja, vierailuja kiinnostaviin paikkoihin ja eläinten hoitoa.

Pihla Lukinmaa: Jes, kuulostaa monipuoliselta. Kertoisitko omasta roolistasi opiskelijoiden ohjauksessa?

Marju Kortemäki: Joo, mä olen työpaikkaohjaajana puutarhanhoidon tehtävissä, kiinteistöhuollon tehtävissä ja sitten myös eläinten hoidossa. Ja mun tehtävinä on opettaa uutta olla tukena opiskelijoille ja vahvistaa työelämätaitoja.

Pihla Lukinmaa: Joo, onko löytynyt helposti tutkinnon osan sisältöä vastaavia työtehtäviä?

Marju Kortemäki: Niitä löytyy helposti ja hyvinkin monipuolisia.

Pihla Lukinmaa: Miten olette suunnitelleet yhdessä henkilökohtaistamisen eli opiskelijan yksilölliset tavoitteet, sisällöt ohjauksen ja tuen?

Marju Kortemäki: Opiskelijalle räätälöidään opettajan ja muiden ammattilaisten kanssa oma polku Jalostuksella, mutta jokainen kuitenkin tekee sekä kiinteistön pihan että eläintenhoidon tehtäviä. Mun mielestä on tärkeää, että kun opiskelija pääsee näin erityiseen ympäristöön kartanoympäristöön, hän pääsee samalla kokeilemaan monipuolisesti näitä kartanolla olevia asioita ja töitä. Meillä myös tehdään paljon yhdessä muiden kanssa töitä, ei pelkästään opiskelijaryhminä tai yksittäisinä opiskelijoina vaan ihan kaikkien kanssa, jotka toimii tuolla kartanolla ja navetalla.

Pihla Lukinmaa: No mikäli opiskelija on kiinnostunut tulemaan teille koulutussopimusjaksolle, niin pitääkö jotakin osata etukäteen?

Marju Kortemäki: No eipä oikeastaan, että se riippuu ihan siitä, että minkälaisia suunnitelmia hänelle tehdään ja missä opiskelujen kohdassa hän onkaan, että sitten katsotaan yhdessä opettajan kanssa ehkä opon kanssa, avustajan kanssa, jos tarvitsee avustajaa, että minkälaisia asioita me harjoitellaan ja mitä tehdään.

Pihla Lukinmaa: Ja millaisia menetelmiä olette käyttäneet erityisopiskelijan ohjaamiseen?

Marju Kortemäki: No me käydään yhdessä työtehtävät tarkasti läpi sitten pilkotaan ne pienemmiksi. Näytän esimerkkiä tai sitten siinä on joku toinen, joka osaa jo sen työn työtehtävän, niin hän sitten auttaa ja neuvoo. Se on todella tehokasta kaikille, sitten tietenkin, jos on aistiyliherkkyyksiä, niin kuulosuojaimia käytetään, pidetään lepohetkiä, rutiineja ja sitten tehdään yhtenäisesti, että ei pilkota niitä miten se nyt sanoisi, turhaan vaan tehdään sitä ja toistetaan.

Pihla Lukinmaa: Aivan eli mitä siellä käytännössä sitten tehdään?

Marju Kortemäki: No meillä on tehtäviä ihan siitä lannan luomisesta sisähommiin, voidaan siivota sisällä, sitten on kaikenlaista hiekottamista, ulkona kuoppien täyttämistä tiealueella, roskisten tyhjentämistä. Haravointia löytyy aina ja se onkin tosi suosittua se on niin rauhoittavaa ja kivaa. Sitten löytyy eläinten tilojen siivoamista, eläinten ruokkimista. Sitten me ollaan tehty kerppuja, kerppu on semmoinen eläinten ruoka talveksi. Erilaisia kunnostustehtäviä, penkkejä kunnostetaan, talvihoitoon liittyviä asioita tai varsinaisesti niinkun nyt syksyllä tehdään tämmöisiä talviteloille asettamiseen, roudataan paljon tavaraa. Hyvin, hyvin erilaista juttua.

Pihla Lukinmaa: Hoidetaanko siellä eläimiä ja minkälaisia eläimiä sieltä löytyy?

Marju Kortemäki: No meillä on seitsemän Suomen lammasta, joista kaksi on vielä karitsaa, sitten löytyy kaksi Uuden-Seelannin pupua ja tällä hetkellä taitaa olla yhdeksän kanaa, josta no kaksi on kukkoa. Eli näitten kavereitten kanssa tehdään töitä ja he on myös meidän työkavereita, että he on hyvin semmoisia rauhoittavia ja kivoja ja itsepäisiä ja eläinten kanssa koko ajan on tekemistä erilaista siivoamista, ruokkimista, pesemistä, seuraamista, täytyy seurata eläinten terveydentilaa ja vointia hyvinkin paljon. Sitten kesällä ja keväällä siirretään eläimiä laitumelta toiselle. Se on kanssa aika jännää puuhaa.

Pihla Lukinmaa: Haluatko kertoa loppuun vielä arvioinnista palautteen annosta ja näyttöprosessista?

Marju Kortemäki: Juu, no palautteenanto, se on ihan jatkuvaa eli jutellaan opiskelijan kanssa, miten jokin homma meni ja ja miten sitä voisi vaikka parantaa mitä ideoita hänellä on tullut. Useimmiten opiskelijoilla on aivan aivan loistavia ideoita, mitä sitten käytetään siinä samassa hyväksi ja opastetaan muillekin ja tuota sitten arviointia, pohditaan opettajan kanssa opiskelijan kanssa, että mitä tehtäviä otetaan siihen mukaan mitä kriteerejä tarvitaan tai mihin mihin kriteereihin vastataan tuolla sitten Jalotuksen tehtävissä ja tuota sitten se näyttö. Itse näyttö se voi olla ihan pilkottuna. Tehdään pienemmissä osissa näyttöä tai sitten tehdään ihan semmoinen isompi näyttö riippuen taas siitä, että minkälaisia hyväksilukuja on tullut opiskelijalla tai mitä juuri nyt pystytään tekemään. Meillä ei esimerkiksi ole monenlaisia tai ei ole noita työkoneita kaikkea mitä tarvittaisiin, niin silloin osaat töistä tehdään siellä omalla koululla tai jossain muualla, että ihan mennään opiskelijan tarpeiden mukaan ja mitä nyt kellekin tarvitaan.

Pihla Lukinmaa: Mahtavaa, kysymykset alkaakin tässä jo loppumaan. Hei suurkiitokset sinulle Marju ja tähän loppuun vielä vähän mainostan tätä meidän työpaikkaohjaajakoulutusta eli työpaikkaohjaajia tuetaan ohjaan.fi sivuston materiaalilla ja työpaikkaohjaaja koulutuksilla joita järjestävät ohjaan.fi verkosto tai yksittäiset koulutuksen järjestäjät ja lisätietoa löytyy esimerkiksi tuolta Spesian internetsivuilta. Olisiko sulla Marju kuule vielä heittää tähän loppuun joku hauska biisi.

Marju Kortemäki: No en tiedä hauskuudesta, mutta tuli heti mieleen. Kyllä tuo Louis Armstrongin “What a Wonderful World.” Se on niin ihana, varsinkin tämmöisen marraskuisen päivän päälle.

Pihla Lukinmaa: No niin pistetään biisi sitten soimaan ja tuomaan vähän väriä tänne marraskuun keskelle. Kiitos kaikille kun kuuntelitte moikka moi!

Miehen ääni ja musiikkia:
“I see trees of green, Red roses too, I see them bloom, For me and you, And I think to myself, What a wonderful world,
I see skies of blue, And clouds of white, The bright blessed day, The dark sacred night,
And I think to myself, What a wonderful world,
The colors of the rainbow, So pretty in the sky, Are also on the faces, Of people going by,
I see friends shaking hands, Saying, ”How do you do?”, They’re really saying, I love you,
I hear babies cry, I watch them grow, They’ll learn much more, Than I’ll ever know,
And I think to myself, What a wonderful world, Yes, I think to myself. What a wonderful world
Ooh, yes”