Noin vuosi sitten julkaisin ensimmäisen blogikirjoitukseni ratsastuskentän laidalta: Ratsastuskenttä tai koululuokka – positiivinen pedagogiikka rakentaa itseluottamusta. Koska edelleen tunnen paloa sekä ratsastukseen että erityisyyteen positiivisena voimavara, saa kertomus jatkoa. Kuvissa esiintyvät tyttäreni Iitu sekä hevosemme Kalle ja Evita.
Oppimista tapahtuu kaikkialla, jopa ihan huomaamatta. Tunteilla on suuri vaikutus tekemiseen ja oppimiseen – miksi emme siis hyödyntäisi niiden mahtavaa voimaa, kehittäisi tunnevahvuuttamme?
Hevonen vaistoaa tunnetilat
Hevoset ja ratsastus tuo ihanteellisen näkökulman tunnevahvuuteen. Hevoset ovat erittäin herkkiä vaistoamaan ratsastajan ja ympäristön tunnetiloja.
Ratsastajan tunnetilaan vaikuttavat monet tekijät: niin edeltävät, tulevat kuin meneillään olevat asiat. Tilanteen herättämiä tunteita on usein mahdotonta siirtää syrjään, sillä kaiken minkä yrittää työntää pois, tunkee se vielä voimakkaammin tietoisuuteen.
Pelkoa, jännitystä, epävarmuutta, epäuskoa, tyytyväisyyttä, riemua, haikeutta, levollisuutta. Monin eri tuntein saavumme töihin, valmennukseen, kouluun ja kotiin – niin me kuin meidän kanssamme olevat lapset ja nuoret.
Hevoset aistivat ja myös me ihmiset aistimme, toisten tunteet vaikuttavat meihin: tunnemme empatiaa, joskus neuvottomuutta ja välillä myös omat tunteemme voivat lähteä laukalle, ellemme hallitse niitä.
Tunne itsesi, vahvistut kohtaamaan toisen
Miten vahvistaa myönteisyyttä ja innostuneisuutta? Kuinka suhtautua turhautumiseen ja ärsyyntymiseen? Kuinka valaa uskoa silloin, kun pahin notkahdus ja usko omaan itseen on kärsinyt kolauksen? Kuinka tunnistaa omat tunteet ja kuinka vahvistua kohtaamaan myös toisten tunteet?
Meidän kaikkien – opettajien, valmentajien, ohjaajien ja vanhempien – tehtävänä on opastaa lapsia ja nuoria elämään tunteiden kanssa.
Tunteita ei voi jättää kotiin valmennuksen sen paremmin kuin työ- tai opiskelupäivänkään ajaksi. Tunteita pitää oppia työstämään, tulkitsemaan, säätelemään ja ilmaisemaan – yhdessä toisten kanssa.
Tunteet ovat ovi tarpeisiin
Miksi tunteet sitten vaikuttavat niin paljon arjessamme?
Anuliisa Lahtinen ja Jarkko Rantanen puhuvat tunteista kuin ikkunasta, joka avaa ovensa meidän tarpeisiimme. Tunteet kertovat mitä toivomme, mitä tarvitsemme, mitä arvostamme, mitä inhoamme ja mitä ajattelemme.
Tunteet ohjaavat tarkkaavaisuutta, keskittymistä ja päättelykykyä sekä vaikuttavat olennaisesti oppimisvireyteen energisyyden kautta, toteavat Lahtinen ja Rantanen kirjassaan Tunnetaidot opetustyössä.
Pelkäävä ratsastaja kiinnittää huomion kaikkeen mahdollisesti hevosta säikäyttäviin asioihin. Epävarmuutta kokeva ratsastaja kiinnittää kaiken huomion omiin virheisiin, valmentajan sanomisiin sekä äänensävyihin, ilmeisiin ja eleisiin. Silloin oppimisesta katoaa innostus, luottamus omiin kykyihin, motivaatio ja selviytymisusko (paljon puhuttu resilienssi).
Selviytymisusko vie yli esteiden
Käytän sanaa selviytymisusko, sillä sen avulla on helpompi ymmärtää, mistä kaikesta siinä on kysymys. Niin ratsastuksessa kuin elämässä esteen voi ylittää vain uskomalla pystyvänsä siihen. Heikoimmalla hetkellä tarvitaan uskoa omaan selviytymiseen, pärjäämiseen ja uuteen nousuun.
Sitä varten tarvitsemme tietoa itsestämme: millaiset keinot minua tukevat, keneen puoleen voin kääntyä, miten aikaisemmin olen selvinnyt, kuinka olen ennen käsitellyt tätä samaa tunnetta samankaltaisessa tilanteessa?
Näiden kysymyksien vastaukset syntyvät vuorovaikutuksessa – tunnekohtaamisissa ja keskusteluissa.
Myönteisillä tunteilla on melkoinen vaikutus arkeemme. Myönteiset tunteet siivittävät innostusta, luovuutta, sitoutuneisuutta ja paloa uuden oppimiseen. Positiivisesti koetut tunteet vaikuttavat aivoihimme laajentaen ajattelua ja vahvistaen osaamistamme. Myönteisyys avaa näkökulmia ja edesauttaa eri vaihtoehtojen puntaroimista.
Kuuntele, sinut on valittu vastaanottajaksi
Mitä sitten tehdään niille tunteille, jotka meitä haastavat itsessämme tai toisissamme?
On hyvä opetella kertomaan tunteista ja pohtia, millaista tarinaa, tarvetta, tapahtumaa tai tilannetta tunteet kertovat? Kun sanoitamme niitä toisillemme, katsontakanta laajenee ja vuorovaikutus toisen kanssa tuottaa uudenlaista näkökulmaa. Opimme itsestämme ja samalla tunteiden käsittely- ja ilmaisutaidot kehittyvät.
Tunnekohtaamisiin paras neuvo on kuunteleminen. Juuri sinut on silloin valittu kuuntelijaksi, arvokkaaksi viestin vastaanottajaksi. On tärkeää parhaalla mahdollisella tavalla yrittää ymmärtää viesti, sillä sen viestin torppaaminen on pahin mahdollinen virhe.
Älä pelkää toisen ihmisen tunteita, vaan kohtaa ne empaattisesti. Tunteet tulevat ja menevät – niissä voi jopa hetken viipyillä, kenties nauttiakin.
Tunnevahvaa syksyä!
Marika Mäkinen
kehittämiskoordinaattori
Ammattiopisto Spesia
