Apuvälineen suunnittelu lähtee yksilöllisestä tarpeesta
Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa TELMA-koulutuksessa tavoitteet ja tuki ovat hyvin yksilöllisiä. Niinpä kartoitamme jo opintojen alussa laajasti eri tavoin opiskelijoiden toimintakykyä, sekä työskentely-ympäristön vastaavuutta opiskelijan tarpeisiin. Tärkeä osa opintojen alkua on pohtia, millä tavoin voisimme tukea opiskelijaa selviytymään mahdollisimman itsenäisesti arkielämään ja työhön liittyvistä tehtävistä.
Tukitoimiin liittyy usein toimintaympäristön muokkaaminen, ohjauksen menetelmät sekä tarvittaessa yksilölliset apuvälineet. Apuvälinesuunnittelua tehdään arkielämän tilanteisiin, kuten erilaiset visuaalisesti tai tunnustelun pohjalta ohjaavat merkinnät, vipuvarret sekä ergonomiaa helpottavat välineet.
Kuten arkielämän tilanteissa, myös töissä tarvitaan ajoittain apuvälineitä helpottamaan mahdollisimman itsenäistä toimintaa työtehtävän parissa. Apuvälineen tarve huomataan usein ohjaustilanteessa. Silloin ohjaava henkilö lähtee pohtimaan voisiko opiskelija jollain tavoin apuvälineellä tuettuna tehdä tehtävän, jonka tässä hetkessä tekee avustettuna.
Myös opiskelijalla voi olla mielessään toive osallisuudesta toimintaan tai harrasteeseen, joka ei ole vamman tai jonkin välineen käyttötapaan liittyvän esteen vuoksi toteutunut.
Saavutettavuus tuottaa itsenäisyyttä
Sopivan apuvälineen suunnittelun lisäksi apuvälineen käyttö vaatii henkilökunnalta hyvän ohjauksen sekä opiskelijasta riippuen yksilöllisesti aikaa opetella käyttämään apuvälinettä. Joskus apuvälinettä täytyy matkan varrella muokata tai korjata. Joskus työvaihe, jossa apuvälinettä on tarvittu, tulee niin tutuksi ja sujuvaksi apuvälineen kanssa, että apuvälinettäkään ei enää tarvita.
Osana opintoja ja opiskelijan omaa itsearviointia myös opiskelijaa ohjataan pohtimaan, millä tavoin erilaisista haastavista tilanteista voitaisiin selviytyä esimerkiksi apuvälineen tuella ja millaisia ominaisuuksia apuvälineellä tulisi olla. Opintojen aikana myös oma arviointitaito kehittyy pohtimaan, millaisin apuvälinein asioita voi tehdä itsenäisesti.
Pienoismallin hyödyntäminen ympäristön hahmottamisessa
Höyhen -teoksen pienoismallin suunnittelu ja toteutus: Janne Toikkanen
Materiaali: Puukuitulevy, jäätelötikut, pahvi, rautalanka, liima, spraymaali
Kuva 1. Kaksi miestä seisoo höyhenen muotoisen muistomerkin edessä vastakkain. Muistomerkin taustalla on lampi. Toinen tunnustelee muistomerkin pienoismallia ja toinen ohjaa tunnustelevaa kättä pienoismallin päällä.
Kuva 2 ja 3. Pienoismalli puupöydällä kahdesta eri kuvakulmasta. Pienoismallin alustana on mustaksi maalattu puulevy. Pienoismalli on hopean värinen. Sen muoto on kuin höyhenellä. Kaksi pitkää suksea keskiosassa, joista molemmille reunoille laskeutuu koko matkalta suksen kärjen muotoisia rimoja.
Pienoismalli rakennettiin tukemaan kokonaishavaintoa Kaarina Kaikkosen 56 tonnisesta Höyhen -teoksesta. Höyhen -muistomerkin kokonaisuus on hankalaa hahmottaa ilman näköhavaintoa pelkästään teoksen osia tunnustellen. Pienoismallin avulla voidaan rakentaa mielikuva todellisesta teoksesta, vertailla ja tutustua sen eri osiin saavutettavasti.
Kuva 4. Pienoismalli sivusta kuvattuna.
Kuva 5. Pienoismalli päältä kuvattuna. Pienoismallin päällä on tunnustelevat miehen kädet.
Kuva 6. Pienoismalli päältä kuvattuna.
Solmurin käyttö pussitustyössä tehtaassa
Apuvälineen suunnittelu ja toteutus: Janne Toikkanen
Materiaali: Paperirullan hylsy, pala koivua
Kuva 1. Solmuri -apuväline edestä kuvattuna. Alustana pala puulevyä, johon on leikattu pahvirullan halkaisijan kokoinen, ympyrän muotoinen reikä. Reiässä on pahvinen rulla, jonka yläosaan on leikattu kaksi lovea. Lovet yltävät puoleen väliin pahvirullaa. Pahvirullan alaosaan on kirjoitettu mustalla tussilla SOLMURI.
Kuva 2. Solmuri -apuväline yläviistosta kuvattuna.
Kuva 3. Solmuri -apuväline kiinnitettynä pöydän reunaan puristimella. Pahvirullan päälle on vedetty muovipussi, jonka suuaukko on pahvirullan yläosassa avoimena. Miehen käsi on laittamassa pussiin ruuvin.
Solmuri-apuväline suunniteltiin opiskelijalle, joka suuntasi opintojen jälkeen avotyöhön pienelle tehtaalle. Opiskelijan oli mahdollista hyödyntää työssä vain toista kättään ja tehtävänä oli pussittaa osia kokoonpanotyötä varten. Solmujen tekeminen yhdellä kädellä osoittautui mahdottomaksi käden motoriikan vuoksi, mutta solmurin avulla opiskelija pystyi tekemään kaikki työvaiheet itsenäisesti.
Kuva 4. Solmuri -apuväline on kiinnitettynä puristimella pöydän reunaan. Miehen käsi on kietonut pahvirullassa olevan pussin kaulan kahden loven ympäri solmua varten.
Kuva 5. Solmuri -apuväline on kiinnitettynä puristimella pöydän reunaan. Pahvirullassa olevan pussin kaula on kiedottu kahden loven ympäri solmua varten. Miehen sormet pujottavat muovipussin kaulaan solmua.
Kuva 6. Solmuri -apuväline on kiinnitettynä puristimella pöydän reunaan. Pahvirullassa olevan pussin kaula on kiedottu solmulle. Miehen sormet pitelevät solmusta kiinni.
Kokoonpanolaudan käyttö teollisuuden yrityksessä
Apuvälineen suunnittelu ja toteutus: Hanna Hietikko
Materiaali: Kierrätetty kalustelevy, kierrätyspuu
Kuva 1. Puisen, neliön muotoisen laudan päällä on kahdeksan erikokoista reikää. Neljässä reiässä on neljä erikokoista metallista holkkia. Holkkien päällä on puiset, kartion muotoiset osat. Holkkien kaulassa oleviin uriin on pujotettu vihreät kumitiivisteet.
Kuva 2. Lähikuva puisesta laudasta ja metallisesta holkista. Kuminen tiivisterengas on laudan päällä metalliholkin vieressä.
Kuva 3. Lähikuva naisen sormista, jotka pujottavat kumitiivisteen puisen kartion yli metallisen holkin uraan.
Kokoonpanolauta suunniteltiin opiskelijalle, joka opintojensa jälkeen suuntaa työskentelemään teollisuuden osia valmistavaan pieneen yritykseen. Opiskelijan tehtävänä oli tehdä kokoonpanotyötä, jossa kumilenkki pujotetaan metalliosan uraan. Kumilenkkien pujottaminen oli opiskelijalle motorisesti haastava tehtävä, joten työvaiheen helpottamiseksi valmistettiin siihen soveltuva apuväline. Opiskelija suoriutuu työtehtävästä apuvälineen avulla itsenäisesti.
Kalenteri ja säähavainnot tunnusteltavassa muodossa (osa kansiosta)
Apuvälineen suunnittelu ja toteutus: Mirkku Korhonen, Janne Toikkanen ja Suvi Kärki
Materiaali (kuvassa näkyvät): Laminoidut paperit, tarranauha, pahvi, pistekalvo, fimomassa, villalanka, pizzamaustesekoitus, tulitikku, huopapallo, pumpuli, piipunrassi, liima, softis
Kuva 1. Pöydällä on avonainen kansio. Kansiossa on valkoinen, laminoitu sivu, jossa on tarranauhaa kolmessa rivissä. Tarranauhaan on kiinnitetty valkoisia pahvin paloja, jotka on nimetty viikonpäivien mukaan ma, ti, ke, pe, la ja su. Pahvinpaloihin on laitettu pistekirjoituskalvoa, joissa lukee pistekirjoituksella vastaavat tekstit. Pahvinpaloihin on kiinnitetty nopan kokoisia pieniä esineitä. Esineet ovat mansikka, tulitikku, ketun nenä, pizza, lankarulla ja huopapallo.
Kuva 2. Pöydällä on avonainen kansio. Kansiossa on valkoinen, laminoitu sivu, jossa on tarranauhaa kahdessa rivissä. Sivun ylälaidassa lukee mustalla tussilla SÄÄ. Tarranauhaan on kiinnitetty viisi laminoitua, kosketeltavaa kuvaa. Kuvissa on lumihiutale, aurinko, vesipisara, pilvi ja puu tuulessa.
Tunnusteltava kalenteri on hyvä esimerkki henkilökunnan ja opiskelijan yhteistyössä toteuttamasta apuvälineestä. Opiskelija on nimennyt päivät itselleen johdonmukaisella tavalla, jonka pohjalta henkilökunta on toteuttanut tunnusteltavat elementit. Tunnusteltavat symbolit voidaan toteuttaa monella tavalla. Tärkeintä on niiden tunnistettavuus henkilölle itselleen.
Hyvä apuväline voi olla yksinkertainen valmistaa ja edullinen toteuttaa
Apuvälinetyytyväisyyttä mittaamaan kehitetty Quest-mittari määrittää kahdeksan osatekijää, joita on hyvä käyttää myös suunnittelun apuna arvioidessa apuvälineen laatua. Arvioitavia osatekijöitä ovat mittasuhteet, paino, osien kiinnittämisen ja säätämisen helppous, turvallisuus ja luotettavuus, kestävyys, käytön helppous, mukavuus ja miellyttävyys sekä tarkoituksenmukaisuus. (Demers, Weiss-Lambrou & Ska, 2000.)
Hyvin yksilöllisiä apuvälineitä valmistaessa suunnittelussa joudutaan usein huomioimaan myös taloudellisuus sekä valmistuksen yksinkertaisuus. Mittatilaustyönä suunnitellut apuvälineet ovat kalliita tilata, mutta valmistaessa apuvälineen itse on mahdollista käyttää monenlaisia kotoakin löytyviä materiaaleja ja työkaluja.
Edellä mainitut apuvälineet ovat olleet edullisia valmistaa ja ne toimivat hyvin yksilöllisiä tarpeita huomioiden. Apuvälineiden suunnittelussa tärkeintä onkin luovuus sekä halu edistää saavutettavuutta.
Suvi Kärki
erityisopettaja
Ammattiopisto Spesia
