HOJKS, integraatio, inkluusio, TUTKE, erva, työvaltaisuus, reformi, yksilölliset opintopolut, HOKS, oppivelvollisuuden laajentuminen… Siinä sanoja ja termejä, jotka ovat liittyneet kiinteästi ammatilliseen koulutukseen ja ammatilliseen erityisopetukseen viimeisen 20 vuoden aikana, jotka olen alalla työskennellyt. Pian jätän työni viestikapulan seuraaville, ja siksi on hyvä hetki summata niitä vaiheita ja ilmiöitä, joita ammatillisessa erityisopetuksessa on vuosien varrella käyty läpi.

Kahden vuosikymmenen ajan olen saanut olla mukana toteuttamassa ja kehittämässä ammatillisen erityisopetuksen käytänteitä monenlaisissa muutosvaiheissa yhdessä opiskelijoiden, toisten ammattilaisten ja erilaisten verkostojen kanssa.

Vuonna 2001 siirryin perusasteen erityisopetuksesta ammatillisen koulutukseen laaja-alaiseksi erityisopettajaksi. Oma nimikkeeni ja toimenkuvani olivat silloin uusia ammatillisessa koulutuksessa.

Lait ja sopimukset edistämään koulutuksellista tasa-arvoa

Melko uusia olivat myös 1998 voimaan tulleet laki ja asetus ammatillisesta koulutuksesta. Näissä oli muun muassa määräyksiä erityisopetuksesta ja henkilökohtaisesta opetuksen järjestämistä koskevasta suunnitelmasta HOJKSista.

Suomalaiseen koulutuspolitiikkaan ja erityisopetukseen vaikuttavat myös kansainväliset sopimukset, linjaukset ja julistukset, jotka edellyttävät yhdenvertaisuutta ja koulutuksellista tasa-arvoa.

Unescon Salamancan julistus vuodelta 1994 edellyttää ammatillisen erityisopetuksen kehittämistä integraatiota ja inkluusiota edistäväksi sekä vaikeus- ja vammakeskeisyydestä vahvuuskeskeiseksi ja moniammatilliseen yhteistyöhön pyrkiväksi.

YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus vuodelta 2006 edellyttää muun muassa yhtenäisiä koulutusmahdollisuuksia kaikille.

Erityisopetuksesta tulee arkipäivää 2000-luvulla

Erityisopetuksesta tulikin arkipäivää ammatillisissa oppilaitoksissa 2000 luvun alussa, kun erityistä tukea tarvitsevien opetus alettiin toteuttaa koulutuksellisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti pääsääntöisesti yleisissä ammatillisissa oppilaitoksissa, samoissa ryhmissä muiden opiskelijoiden kanssa.

Aikaisemmin ammatillinen erityisopetus oli ollut lähinnä joko ammatillisissa erityisoppilaitoksissa tapahtunutta opetusta tai ammatillisten oppilaitosten erityisryhmissä tapahtunutta pienryhmäopetusta.

Erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden määrät nousivat vuosittain koko 2000-luvun alun. Lukuvuonna 2016–2017 ammatillisten oppilaitosten perustutkinnoissa opiskelevien opiskelijamäärästä noin 16 prosenttia oli erityistä tukea tarvitsevia. Suurin osa (noin 87 %) erityistä tukea tarvitsevista opiskelijoista opiskelee yleisissä ammatillisissa oppilaitoksissa.

Ammatillisten erityisoppilaitosten tehtävä on vastata vaativaa erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden koulutuksesta sekä tutkintotavoitteisessa että valmentavissa koulutuksissa. Lisäksi niiden tehtäväksi on määritelty huolehtia ammatillisen erityisopeuksen kehittämis-, ohjaus- ja tukitehtävästä.

Sanapilvi, jossa kaksi kättä muodostaa sydämen ammatilliseen erityisopetukseen liittyvistä sanoista.

Kuvateksti: HOJKS, integraatio, inkluusio, TUTKE, erva, työvaltaisuus, reformi, yksilölliset opintopolut, HOKS, oppivelvollisuuden laajentuminen jne. ovat sanoja ja termejä, jotka ovat liittyneet kiinteästi ammatilliseen koulutukseen ja ammatilliseen erityisopetukseen viimeisen 20 vuoden aikana.

Innostusta, käytäntöjen kehittämistä ja yhtenäistämistä

Kaksituhattaluvun ensimmäinen vuosikymmen oli ammatillisissa oppilaitoksissa erityisopetuksen ja erityisen tuen kiihkeää kehittämisen aikaa.

Eritystä tukea tarvitsevien opiskelijoiden tueksi kehitettiin monenlaisia tukitoimia; ammatilliset erityisopettajat ja laaja-alaiset erityisopettajat tukivat opiskelijoita yksilöllisesti tai tilapäisissä joustavissa pienryhmissä. Oppilaitoksissa kehitettiin muun muassa pajatyyppisiä ratkaisuja opintojen etenemisen tukemiseksi – oli Opintoklubia, Tukitupaa, Koutsaamoa.

Oppilaitoksissa opeteltiin mukauttamisen käytäntöjä, opeteltiin työvaltaistamaan opintoja ja opetusta sekä luotiin yksilöllisiä opintopolkuja. Organisaatiotasolla tehtiin Erityisopetuksen suunnitelmia ja luotiin Erva-järjestelmiä (erityisopetuksen vastuuopettaja).

Itse sain olla mukana tässä vaiheessa toteuttamassa ja kehittämässä ammatillista erityisopetusta suuren ammatillisen oppilaitoksen laaja-alaisena erityisopettajana. Vuonna 2009 siirryin erityisen tuen asiantuntijatehtäviin ammatillisen erityisoppilaitoksen asiantuntijapalveluihin, mikä mahdollisti mukanaolon monissa ammatillista erityisopetusta kehittävissä hankkeissa, opetus- ja ohjaushenkilöstön osaamisen kehittämisessä ja oppilaitosten kehittämisprosesseissa.

Erityisopetuksesta ja erityisestä tuesta tuli olennainen osa oppilaitosten toimintaa ja oppilaitosten henkilöstöä myös koulutettiin tuen tarpeiden tunnistamiseen ja tukemisen keinoihin.

Kohti ammatillisen koulutuksen reformia

Erityisen tuen järjestelmien kehittäminen ja yhtenäistäminen jatkuivat 2010-luvulle tultaessa. Yhä enemmän alettiin puhua myös yksilöllisistä opintopoluista ja työvaltaisesta oppimisesta. TUTKE1 ja TUTKE2 kehittivät ammatillista koulutusta yksilöllisempään ja työelämälähtöisempään suuntaan kohti ammatillisen koulutuksen reformia.

Ammatillisen koulutuksen reformia koskeva lainsäädäntö tuli voimaan vuoden 2018 alusta. Sen myötä ammatillinen koulutus uudistettiin osaamisperusteiseksi sekä asiakas- ja työelämälähtöiseksi kokonaisuudeksi.

Termi erityinen tuki erityisopetuksen sijasta vakiintui käyttöön viimeistään uuden lainsäädännön myötä. Erityisen tuen antaminen nähdään nykyisin kaikkien opettajien tehtävänä ja ammatillisten erityisopettajien ja laaja-alaisten erityisopettajien työ on muuttunut yhä enemmän konsultoivaksi ja koordinoivaksi.

Uudistuksen myötä kaikille opiskelijoille tehdään henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma HOKS ja yksilölliset opintopolut ovat mahdollisia kaikille opiskelijoille. Jokainen voi teoriassa opiskella omien edellytystensä ja vahvuuksiensa mukaisesti.

Tässä vaiheessa, kun reformista on kulunut pari vuotta, on jonkin verran tietoa ammatillisen koulutuksen uudistuksen etenemisestä ja erityisen tuen toteutumisesta. Seurantatietojen mukaan näyttää siltä, että kaikki tukea tarvitsevat eivät saa tarvitsemansa tukea, kuten henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma edellyttää. (Tuula Niskasen blogikirjoitus “Tutkinnot uudistuvat ja oppivelvollisuus laajenee – missä mennään ammatillisessa koulutuksessa ja miten opiskelijoiden tuki toteutuu?”)

Opiskelijaryhmä aloittelemassa ruohonleikkausta ja -trimmausta opettajan ja ohjaajan johdolla.

Kuvateksti: Ammatillisen koulutuksen reformin myötä koulutusta uudistettiin osaamisperusteiseksi sekä asiakas- ja työelämälähtöiseksi kokonaisuudeksi.

Uudistukset jatkuvat

Uusi suuri koko koulutusjärjestelmää koskeva uudistus on jo taas ovella – oppivelvollisuuden laajentaminen. Sen tavoitteena on nostaa koulutus- ja osaamistasoa kaikilla koulutusasteilla, kaventaa oppimiseroja sekä kasvattaa koulutuksellista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ja lasten ja nuorten hyvinvointia.

Tavoitteena on, että jokainen nuori suorittaa toisen asteen koulutuksen. Erityistä tukea tarvitsevien nuorten näkökulmasta uudesta lainsäädännöstä nousee esiin se, että tukea on annettava välittömästi, kun tuen tarve ilmenee ja niin kauan kuin tuen tarvetta ilmenee. Laissa korostuu moniammatillisen työn, palveluihin ohjaamisen ja tiedonsiirron merkitys sekä yhteistyö huoltajien kanssa.

Työ loppuu, mutta on tärkeää, että se myös jatkuu

Kahdessa vuosikymmenessä moni asia on muuttunut; inkluusio on edennyt, tuen tarve tunnistetaan aiempaa paremmin ja myös tukitoimia on tarjolla enemmän kaikille opiskelijoille.

Kaikkien uudistusten ja lainsäädännön määräysten keskellä tärkeintä on erityistä tukea tarvitseva opiskelija. Tärkeintä on, että hän tulee aidosti kohdatuksi ja kuulluksi tuen tarpeineen ja vahvuuksineen. Joskus tärkein tukitoimi voi olla se, että joku pysähtyy ja kysyy: ”Hei, mitä sinulle kuuluu?”

Kaksikymmentä vuotta olen saanut olla mukana ammatillisen erityisopetuksen ja erityisen tuen parissa. Yhdessä tekeminen ja kehittäminen verkostoissa ja hyvien käytäntöjen jakaminen erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden tukemiseksi on ollut innostavaa, antoisaa ja uskoa tulevaisuuteen luovaa. Kiitos kaikista hyvistä kohtaamisista eri verkostoissa, koulutuksissa ja muissa tilaisuuksissa!
Itse jään nyt pois työelämästä, mutta tiedän, että työ yhdenvertaisuuden ja koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseksi jatkuu.

Menestystä teille kaikille siihen työhön!

Eija Männistö heittää pallon ilmaan kesäisessä maisemassa.

Eija Männistö
erityisen tuen asiantuntija (vielä hetken aikaa)
Ammattiopisto Spesia