Istun ratsastuskentän laidalla. Nuori aloitteleva ohjaaja pitää ratsastustuntia. Seuraan häntä ihaillen. Opetus etenee pala palalta, osa osalta kokonaisuuteen tähdäten. Opetus on selkeästi tavoitteellista, ja uutta osaamista rakennetaan osatun taidon pohjalta. Oppilas saa paljon myönteistä palautetta.
Palaute on kuin positiivisen pedagogiikan oppikirjasta; konkreettista, välitöntä ja aitoa.
Nuoren ohjaajan työskentelyyn liittyy yksi hämmästyttävä piirre. Positiivisesti rakentuvaan pedagogiikkaan on taidokkaasti kytketty ratkaisukeskeistä kohtaamista: myönteisyyttä, luovuutta, leikillisyyttä ja huumoria, edistyksen huomioimista ja sen sanoittamista, oppilaan näkemyksien arvostamista, voimavarakeskeisyyttä sekä taidokasta näkökulman vaihtamista parhaan oppimistuloksen saavuttamiseksi.
Optimaalista oppimista haetaan selkeästi moniaistisesti tunnehavaintoja tehden.
Tunnista tähtihetket
Oppimisen perusolemuksessa on ennen kaikkea kysymys vuorovaikutuksesta ja kohtaamisesta. Lopuksi ohjaaja ja oppilas käyvät ”tunnista tähtihetket” -keskustelun. Ratkaisukeskeisesti oppilaan onnistumisia lähestytään myös kolmannen osapuolen, tässä tapauksessa hevosen, näkökulmasta oman toiminnan vaikutuksien arvioimiseksi ja omien vahvuuksien tunnistamiseksi.
Tunnin lopuksi en malttanut olla kysymättä aiheesta lisää ohjaajalta, oppilaalta ja saman ikäisiltä katsojilta. Pedagogit saivat varsin yksiselitteisen vastauksen:
”Kyllä me jo tiedetään mitä me ei osata, ei sitä tarvitse jankuttaa. Kun tietää mitä osaa, luottaa enemmän itseensä ja omaan oppimiseen sekä jaksaa harjoitella silloinkin, kun kaikki menee pieleen.”
Nuori pedagogin alku jakoi kanssani tärkeän hetken:
”On helpompi ymmärtää struktuurin ja positiivisen palautteen merkitystä, kun on elänyt omien nepsy-piirteiden kanssa pari vuosikymmentä.”
Lapset ja nuoret, joiden arkea haastavat nepsy-piirteet, kohtaavat liian usein ja liian paljon epäonnistumisia, tunnetta osaamattomuudesta ja joukkoon kuulumattomuudesta, tunnetta toisten kyvyttömyydestä ymmärtää heidän kiinnostuksenkohteita tai innostumisen kohteiden vaihtumista.
Merkityksellisyys, sitoutuminen ja saavutettavuus
Väittäisin, että heidän kokemuksensa oppimisesta, oppimisympäristöistä ja muiden kohtaamisista ovat enemmän negatiivisia kuin positiivisia. Tästä syystä ratkaisukeskeisesti rakentuva positiivinen kohtaaminen on olennainen työkalu pedagogisessa arjessa.
Positiivisen pedagogiikan avaintekijöitä Leskisenojan (2017) mukaan ovat merkityksellisyys, sitoutuminen ja saavutettavuus. Myönteinen pedagogiikka lisää oppimiskykyä ja auttaa selviytymään arjen kivikoista vahvistaen itseluottamusta. Mielestäni näiden asioiden tärkeys korostuu erityisesti niiden lasten ja nuorten arjessa, joilla on neuropsykiatrisia erityisvaikeuksia.
Spesia Asiantuntijapalvelut vastaa toiveisiin
Spesia Asiantuntijapalvelut vastaa nyt kentältä tulleisiin toiveisiin uudistuneella, entistä laajemmalla ja monipuolisemmalla nepsy-koulutusten ja työnohjauksen kattauksella.
Olitpa siis uuden ihmettelijä, konkari tai alaistensa osaamisesta vastaava esimies, meiltä löydät taitoja ja työkaluja nepsy-arkeen juuri sinulle sopivana pakettina, joko valmiina tai mittojen mukaan toteutettuna!
Positiivinen pedagogiikka on asennetta, mutta myöskin osaamista, tietoa ja taitoa, jonka oppiminen on erityisen innostavaa ja kiinnostavaa!
Antoisaa matkaa nepsy-koulutuksien parissa!
Marika Mäkinen
Kehittämiskoordinaattori
p. 040 752 9653
marika.makinen(a)spesia.fi