Kuvateksti: Anne Savela on Teeleidin perustaja ja yrityksen omistaja. Teeleidin tavoitteena on olla Suomessa laadukkaan teen ykköstuottaja. Kuva: Emmi Virtanen.
Viime vuoden lopulla Jyväskylän Spesian vieraileva saattoi kummastella huumaavaa tuoksua, joka leijailee koulun käytävillä. Tuoksulle löytyi selitys TELMA D -luokassa vierailtaessa. Pöydät notkuvat pienistä suloisista pahvilaatikoista sekä pikkuruisista teepussukoista.
TELMA-opiskelijat saivat tehtäväkseen pakata paikallisen yrityksen, Teeleidin, vuosittain valmistamaa teejoulukalenteria. Nettisivujensa mukaan ”Teeleidin teehuone Kramsunkadulla tarjoaa elämyksiä kaikille aisteille”. Sopii siis moniaistisen opetuksen luokalle kuin nakutettu!
Teeleidissä tee on kaiken keskiössä
Teeleidin yrittäjä Anne Savela itse kuvailee paikkaa kaiken kattavaksi teetaloksi, missä ihmiset käyvät nauttimassa ja fiilistelemässä.
– Täällä käydään paljon ystävien kanssa ja täällä on aivan oma tunnelmansa.
Teeleidi sijaitsee Jyväskylässä Kramsunkadulla, vanhassa valloittavassa puurakennuksessa.
– Rakennus tukee sanomaa, jota haluamme viestiä. Se on tunnelmallinen, kaunis ja visuaalinen, Anne kertoo.
Teeleidin ja Spesian yhteistyö sai alkunsa, kun teejoulukalentereiden julkaisuaikataulu muuttui isojen kauppaketjujen tilausten myötä. Tuotteet oli saatava pian valmiiksi. Spesian opiskelijoille työmahdollisuus tarjoutui, kun Anne muisti erään ohjaajan aiemmin kyselleen löytyisikö yritykseltä opiskelijoillemme sopivia työtehtäviä.
Työtehtävistä löytyi jokaiselle jotakin
Teen pakkaamiseen kuului monia eri työvaiheita. Tee pussitettiin ja pussin paino tarkistettiin vaa´alla. Sitten taiteltiin kokoon pieni pahvilaatikko, jonka sisään pussi pakattiin. Koko ajan pidettiin myös kirjaa pakattujen teepussien määrästä. Tärkeää oli varmistaa, että oikea tee menee oikeaan laatikkoon.
Kaikille opiskelijoille löytyi sopivat ja mieluisat tehtävät. Opiskelija Sanna kertoo tykänneensä itse työstä, mutta voimakas teenhaju ei ollut hänen mieleensä.
– Tykkäsin työstä, hajusta en tykännyt. Punnitseminen oli kivointa! Punnitsin myös muitakin tavaroita, puntari oli hauska väline.
Luokkakaveri Anttoni on samaa mieltä teen tuoksusta:
– Pussittaminen oli kivaa, mutta se teenhaju oli kyllä voimakas. Punnitessa meni välillä vahingossa käsi puntarille. Vaaka oli tosi herkkä.
Myös opiskelija Helmi löysi työtehtävistä suosikkinsa:
– Laatikoiden teko oli parasta. Pussien laittaminen ja punnitseminen tuntui raskaalta. Piti olla todella tarkka. Pussi oli myös tosi sähköinen ja teenpurua lenteli sinne tänne, kun pakatessa oli hanskat kädessä.
(juttu jatkuu kuvien jälkeen)
Kuvateksti: Opiskelijat pääsivät kokeilemaan erilaisia työtehtäviä teejoulukalenteria pakatessaan. Ensimmäisessä kuvassa Sanna punnitsee teepussia, joka pakataan kalenteriin. Oikeanpuoleisessa kuvassa opiskelija Liisa taittelee kokoon pahvilaatikkoa, josta tulee luukku numero 7.
Yhteistyöt rikastuttavat oppimista
Opiskelijat pohtivat työnsä valmistumisen jälkeen, millaisia taitoja sen tekeminen kaikkinensa vaatiikaan.
– Kädentaitoja ja sorminäppäryyttä kun teepussi pitää saada kiinni, pohtii Anttoni.
Helmi nostaa esiin keskittymisen ja tarkkuuden, ja Sanna lisää listaan vielä laskutaidon.
Yhteistyön aikana opiskelijat oppivat myös tulevaisuuden kannalta tärkeitä työelämätaitoja.
– Kun tehdään tilaustyötä, työntekijän tulee olla tarkka ja rehellinen, summaa ohjaaja Mirkku Korhonen.
– Töissä ei kannata koheltaa, lisää Anttoni nauraen.
Keskustelussa nousee myös esiin apuvälineiden tärkeys. Mihin tahansa työhön elämässään meneekin, voi aina ottaa apuvälineitä avuksi. Jokaiselle etsitään se oma, toimiva tapa tehdä työtä.
(juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Kuvateksti: TELMA-opiskelija Liisa esittelee valmista tuotetta. Opiskelijat saivat myös oman kalenterin luokkaansa ja ovat päässeet maistelemaan luukuista paljastuvia teemakuja.
Yhteistyölle jatkoa luvassa?
Minkälainen fiilis yhteistyöstä sitten jäi?
– Yhteistyö sujui ihanasti! Jos ei olisi korona-aika, niin yhteistyötä voisi tehdä enemmänkin. Voisi esimerkiksi vierailla puolin ja toisin, tuumaa Anne.
Myös opiskelijat olivat tyytyväisiä työhön. Kysyttäessä, haluaisivatko he jatkossa tehdä jotakin vastaavanlaista hommaa, kaikki kolme nyökkäilevät hyväksyvästi.
Kysymys kuuluukin, onko yhteistyölle luvassa jatkoa?
– Varmasti, mielellään! Varmaan aloitetaan teesiivilöiden koteloinnilla, vastaa Anne.
– Erityisoppilaitosten kanssa pitäisi olla yhteistyötä enemmän, ja yritysten pitäisi tajuta miten hienoa se yhteistyö on.
Sanna Korhonen
koulunkäynninavustaja
